keskiviikko, 16. heinäkuu 2014

Kun täytyy odottaa sitä ensipusua niin pirun kauan!

EN YMMÄRRÄ ENÄÄ MITÄÄN. Vaikka kuinka koitan, niin ei, en pysty ymmärtämään enää. Vaikka olen rakkaudessa, ainakin omasta mielestäni, hyvinkin kärsivällinen ja luulen ainakin aikaisemmin omistaneeni lehmänhermot miesten suhteen, NIIN EI. Nyt lopulta kärsivällisyyteni on ehtynyt kuiviin jo ennen puolettatoista viikkoa.

  Järkeni vie tämä loistava keskustelukaveri, kenen kanssa ollaankin keskustelu syntejä syviä ja ketä ehdin hehkuttaa edellisen kerran kun kirjotin tänne. KESKUSTELLA tämä mies osaakin, en ole tavannut varmaan vuoteen ketään sellaista, kenen kanssa se olisi niin helppoa kuin tämän ihmisen kanssa. Harmi vain, että tähän se on sitten tökännytkin. Mies on lähdössä takaisin kotikaupunkiinsa lauantaiaamuna, EIKÄ VIELÄKÄÄN OLE SAATU EDES PUSUA AIKAISEKSI.

  Selkeästi on ollut tilanteita päällä ja hyviä tilaisuuksia, mutta ei. KUMPIKAAN MEISTÄ ei saa sitä aikaiseksi. Olen alkanut epäilemään, että onko tässä sittenkään kyse mistään juttelukaveria erikoisemmasta. Ymmärrän, että meitä on moneksi ja tällä tapauksella vaikuttaa olevan menneisyydessäkin jotain, minkä takia hän helposti rakentaa muurin ympärilleen. Oloni on kuin koiralla, jonka edessä heilutellaan aina uudestaan herkkua mutta se ei koskaan anna sitä! En hieman myös levottomana ja kärsimättömänä persoonallisuutena jaksaisi odottaa enää paljon kauemmin, siihen nähden kun meillä on enää kaksi päivää aikaa!

  Vaikka ONHAN SE IHANAA että keskustellaan päivät pitkät ja oikeasti tutustutaan toisiimme, SITÄHÄN ME NAISET AINA HALUTAAN, mutta silti JOTAIN MUUTAKIN SAISI JO ALKAA TAPAHTUA. Nyt siis taidetaan vaatia jo naisellisia otteita, kun täytyy ottaa ohjat omiin käsiin. Jos perjantaina ei ala tapahtua ihmeitä, niin tämä tyttö ottaa miestä korvista kiinni ja hoitaa aloitteen itse! EIHÄN TÄSTÄ MUUTEN TULE MITÄÄN!

http://media-cache-ec0.pinimg.com/originals/a5/d0/81/a5d081e17c4da96ac2b02a5e7741021b.jpg

lauantai, 12. heinäkuu 2014

Miksi (oi miksi) hyviä keskustelijoita on nykyään niin harvassa?

Tällä viikolla olen todellakin saanut nauttia hyvästä seurasta. Kolmena päivänä OLEN SAANUT TAVATA IHMISEN JA OIKEASTI VAIN KESKUSTELLA TÄMÄN KANSSA KOKO PÄIVÄN! Kyseessä on tuorein miestuttavuuteni, jota olen tapaillut tämän viikon aikana aika tiheään. En tiedä mikä minua hämmentää tässä eniten: se, että olen todella löytänyt ihmisen kenen kanssa voi keskustella asioista ilman nopeasti syttyvää väittelyä, vai se, että kyseessä on mies joka voisi olla vielä kiinnostunut minusta näiden keskusteluiden jälkeenkin? Olemme puhuneet ja kertoneet omia mielipiteitämme niin politiikasta, yhteiskuntarakenteista, tieteen nippelitiedoista, psykologiasta, uskonnoista.... nimeä vain aihe niin voin kertoa, mitä siitä puhuimme!

  Vaikka aina on ilo tavata oivallinen keskustelukumppani, on se samalla myös haikeaa. Surulliseksi se muuttuu silloin, kun lähtee tämän hyvän keskustelijan luota ja tulee takaisin todellisuuteen. Nimittäin harvassa ovat he, jotka osaavat todella keskustella ja puhua vaikeistakin asioista ilman, että se päättyy kovaan väittelyyn, toisen uupumiseen, turhaan toistoon tai yleiseen turhautumiseen. Enkä nyt tarkoita, etteikö väittely voisi olla hyvää keskustelua, tottakai voi. Väittelyissä vain usein, liian usein, unohtuu kuunteleminen. Ollaan niin innoissaan ja vakuuttuneita omasta mielipiteestä ja sitä tukevista mainioista itsekeksityistä argumenteista, että toisen kuunteleminen ja uuden tiedon vastaanottaminen toiselta keskuteluosapuolelta unohtuvat kokonaan. HYVÄÄN KESKUSTELUUN KUULUU NIIN SUUNSA AUKAISEMISTA KUIN MYÖS TOISEN OSAPUOLEN KUUNTELEMISTA.

  Mielestäni ihminen ei ole hyvä keskustelija, jos hän ei osaa pitää korviaan auki ja olla avoin myös uusille ideoille ja mielipiteille. Koskaan kaikki eivät ole samaa mieltä eivätkä myöskään tule olemaan, ja siihen on erittäin hyvä syy. Kaikki me tulemme eri lähtökohdista ja olemme eläneet erilaisten tapojen ja uskomusten ympäröiminä. Miten voisit kutsua itseäsi hyväksi keskutelijaksi, jos et ole valmis kuuntelemaan toista tai ole valmis edes yrittämään ymmärtää niitä lähtökohtia, miksi toinen ihminen on eri mieltä kuin sinä? Miten käymänne keskustelu voisi tuoda sinulle enemmän, kuin jos sinä kuuntelet toista? Et sinä ainakaan siitä viisastu, jos olet itse vain koko ajan äänessä ja toistat itsellesi niitä samoja vanhoja kommentteja mitkä sanot jokaiselle, joka sinun kanssasi keskusteluun ryhtyy. 

  Koska eikö juuri se ole hyvän keskustelun tavoite? Laajentaa ihmisten ajatusmaailmaa, oppia uutta, mahdollisesti vahvistaa omaa näkemystään tai myöntää, että toinenkin on omalla tavallaan oikeassa. Ihminen, joka on muiden mielestä hyvä keskustelija, vaikuttaa usein samalla myös muuten fiksulta ja filmaattiselta henkilöltä. Hyvä keskutelija tarvitsee nimittäin sananlahjojen lisäksi tietoa ja analysointikykyä vaikuttaakseen yhtään niin älykkäältä, kuin haluaisi. Useinkin ne ihmiset, jotka ajattelevat olevansa fiksuja ja viisaita tai toivovat toisten ajattelevan, että he ovat sitä, eivät edes osaa perustella omia väitteitään ja mielipiteitään. Se, jos mikä, on surullista katsottavaa, kun suomalainen tavallinen ihminen ei osaa perustella omaa argumenttiaan muuten kuin "No silti." tai "Öhm, no en mä tiiä. Meille vaan aina opetettiin niin." tai "No mun kaveri tietää tosi paljon näistä asioista, ja se oli sitä mieltä." EHKÄ SE SINUN KAVERISIKAAN EI OLE OSANNUT PERUSTELLA KANTAANSA TARPEEKSI HYVIN KUN ET OSAA SILTÄ NIITÄ ARGUMENTTEJAKIN KOPIOIDA.

World%20War%20Two%20Poster-normal.jpg

World War Two Poster

  Nykyajan ihmiset eivät tunnu olevan enää todella kiinnostuneita tästä maailmasta, missä elävät tai siitä, millaisen jäljen he tänne jättävät. En nyt ala tähän selostamaan, kuinka meidän sukupolvemme, surullista kyllä, on vastuussa tulevien lastenlastemme ja heidän lasten Maasta. Koska ihmisiä ei kiinnosta, eivät he tutki asiaa ja näin ollen ei tiedetä asioihin liittyviä seikkoja ja eri osapuolten (usein viisaampien) kannanottoja. Silti, KUMMA KYLLÄ, ihmmiset ovat edelleen yhtä innokkaita kertomaan oman mielipiteensä asiasta kuin asiasta! Mutta miten päteviltä heidän mielipiteensä mahtavatkaan kuulostaa, kun ei olla perehdytty keskustelun aiheeseen kunnolla . HALUAISITKO SINÄ OLLA SE, JOKA HETI SUUNSA AUKAISTUAAN KUULOSTAA IDIOOTILTA? NYKYNUORETKIN HOI! Siksi teille opetetaan siellä lukiossa väittelyn jaloa taitoa, että te osaisitte perustella oman kantanne paremmin kuin nämä ääliöt!

  Et varmasti ajattelevasi olevasi yksi heistä (idiooteista), mutta mitä luultavimmin silti kuulut heihin. Ajattelemattomiin ihmisiin, jotka kuitenkin ilmiömäisen mielikuvituksensa avulla kuvittelevat ajattelevansa hyvinkin paljon. Mutta kuka todellisuudessa on rakentanut ne ajatuksesi ja mielikuviesi rakenteet, joita mietit juuri nytkin? Oletko se SINÄ joka ajattelet vai uskotko täysin kaiken sen, mitä ulkopuolelta sinulle sanotaan? Tutkimusten mukaan nuoret ja aikuisetkin uskovat useimmiten kyseenalaistamatta erilaisia auktoriteetteja, kuten lääkäriä, poliisia ja poliitikkoja. Kun paketti on tarpeeksi hieno ja pramea, uskoo nykyihminen mitä vaan kyseenalaistamatta mitään. Muita vähän kyseenalaistettuja tietolähteitä ovat mm. ystävät, vanhemmat sekä (oivoi!) internetti.

  Tietolähteiden analysointikyvyttömyys on useiden keskustelijoiden huonon tai olemattoman argumentoinnin takana. Ei ajatella loppuun eikä pohdita asioita kirjoitusten, kuten artikkeleiden ja blogitekstien, takana. Sitten ihmiset ihmettelevät, miksi heitä pidetään typerinä olentoina, kun he eivät osaa edes ajatella itse eivätkä löydä sopivia perusteluja vähämerkityksellisimmillekään mielipiteille. EHKÄ KUULOSTAA SILTÄ, ETTÄ VAADIN NYKYIHMISELTÄ PALJON, MUTTA OMASTA MIELESTÄNI EN VAADI. Analysointi ja omien ajatusten herättäminen lukiessa ja keskustellessa toisen kanssa on erittäin helppoa! Ei tarvitse kuin muistaa aivan nämä peruskysymykset, joita on käyty läpi jo toisella luokalla: MIKSI tämä ihminen sanoo näin? KUKA sanoo näin? MITÄ hän todellisuudessa haluaa sanoa? KUINKA hän sanoo sen? MISSÄ hän sanoo sen ja miksi siellä?

  Itseltään ja muilta kyseleminen on ihmiselle luonteenomaista ihmettelyä, maailman tutkimista. Ihminen etsii luonnostaan tietoa asioista, mitkä häntä kiinnostavat. Poliitikko tutkii aamuisin uutisista uusimmat kannanotot ja politiikassa pinnalla olevat asiat. Kaupan kassan työntekijä tutkii lehdestä viikonlopun alennukset, hoitaja vanhusten hoitoa voivottelevat uutiset ja teinityttö lukee lehdestä useimmiten pelkät sarjakuvat. Todellinen haaste ihmismielelle on lukea siitä, mikä ei oikeastaan kiinnosta. Lukea urheilusivut, vaikkei olisi seurannutkaan kilpailuja teeveestä. Kannattaisi ehkä minunkin joskus ajautua enemmän keskutelemaan näiden "idioottien" kanssa. Koska kuinka kukaan idiootti voisi koskaan järkiintyä, jos kukaan meistä "viisaammista" ei lähde hänen kanssaan keskustelemaan ja väittelemään?

tiistai, 1. heinäkuu 2014

Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa -paitsi saunassa

Uskon saunan voimaan terapiana ja paikkana, missä suomalainen ihminen (varsinkin mies) voi hoitaa terveyttään ja  kykenee tavallisesta poiketen keskustelemaan avoimesti asioistaan, joista ei yleensä vihjailisikaan. Voisin heittää veikkauksena, ettei entisaikojen suomalaiset metsämiehet olisi koskaan pukahtaneet eivätkä pussanneet, ellei saunaa olisi keksitty suomenmaalla! Myös nykysuomalaiselle vanhalle sekä nuorelle miehelle olen huomannut saunassa käynnillä olevan erityistä merkitystä. Miehen seksuaalisuudella, iällä tai ammatilla ei ole merkitystä, kun yhdessä istutaan saunan lauteilla. Puhe ja keskustelu alkaa tulvia ja sellaisista aiheista, mistä ei ole puhuttu aikaisemmin eikä puhuta myöskään saunan jälkeen. Sauna on aina ollut suomalaiselle miehelle ja naiselle paikka rentoutua, peseytyä ja nauttia illan päälle pitkän päivän jälkeen. Joskus siellä keskustellaan syvällisiä, ja joskus saunassa vallitseva hiljaisuus kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

  Sitä en osaa kommentoida, mistä suomalaisen miehen saunassa sattuva puheripuli johtuu. Kai se on siinä saunassa olemisessa ja sen tuomassa ilmapiirissä. Istutaanhan sitä kuitenkin kaikki yhdessä, usein aika tiiviistikin, kuumassa ja hiostavassa paketissa alasti. Kyllä siinä vähemmästäkin alkaa kielenkannat irtoamaan, joko nolouden tai raukeuden vuoksi. Ihmisten ollessa yhdessä alasti ei välttämättä enää edes tunneta olevan läsnä niitä samoja rajoituksia ja esteitä, mitkä yleensä estävät suomalaista miestä puhumasta ja pussaamasta. Saunassa kaikki, mikä itselle on tärkeää, tuntuu vielä entistä tärkeämmältä ja siitä on alettava keskustelemaan muiden kanssa.

  En halua antaa teidän ymmärtää, että siinä olisi mitään pahaa. Päinvastoin! Minusta sauna on paras keksintö, minkä mikään suurempi voima on voinut suomalaisille suoda. Monien sen todistettujen terveyttä edistävien seikkojen lisäksi se on paikka missä naiset ja miehet ovat istua joko keskenään tai omissa oloissaan. Varsinkin nuorten keskuudessa on vielä enemmän sitä, että istutaan sukupuolen mukaan eri vuoroissa ihan vain häveliäisyyden ja toisten kunnioituksen vuoksi. Läheisissä ystäväpiireissä ja keski-ikäisillä näkee yhdessä saunomista. Silloin naiset ja miehet ovat joko keskustella joko miehet miehille, naiset naisille tai yhdessä rentoutua ja pistää leikiksi.

sauna-normal.jpg

  Itse sain esimerkiksi viime juhannuksena huomata, että saunassa käyminen meidän ystäväporukan miesten kanssa oli minulta paras idea ikinä. Hoidin sillä kolmen tunnin saunareissulla ystävyyssuhteitani näihin miehiin enemmän kuin koko viikonlopun kestoisen mökkireissun aikana yhteensä. Itse kävin naisystäväni kanssa aina välillä uimassa (pojat eivät uskaltaneet, vesi oli kuulemma liian kylmää), mutta lopulta istuin jokaisen miesystäväni kanssa edes kerran yksin saunassa. Ja ei helvetti sitä jutun määrää! Kaikkien meidän istuessa yhdessä lauteilla pojat olivat vain nojanneet polviinsa ja huutaneet lisää löylyä. Kun heidän kanssaan jäi kaksin, he aukaisivat sanallisen arkkunsa ja kertoivat minulle asioista, jotka tiesin jo olevan heille tärkeitä (kuten valokuvaaminen, harrastukset), mutta myös aiheista joista en olisi arvannut keskustelevan heidän kanssaan (naiset, toiset miehet). Onneksi pojat eivät voineet pimeässä saunassa nähdä lautasen kokoisia silmiäni tai auki loksahtanutta suutani, kun ihmettelin keskustelun määrää. Olin tietenkin mielissäni, mutta myös yllättynyt. Saunan maaginen voima!

  Tietysti myös naiset saavat saunassa tilaisuuden puhua itseään vaivaavista asioista. Usein kun astuu saunaan ja istuu muutamat löylyt, huomaa haluavansa keskustella niistäkin asoista joista ei ollut suunnitellut juttelevansa kenenkään kanssa. Sellainen suomalainen mieli on: kun yhdessä hikoillaan ja istutuaan alasti vierekkäin, niin jostain kumman syystä se tuntuu kaikkein loogisimmalta paikalta keskustella kaikista tärkeistä asioista. En ihmettele yhtään, että Urho Kekkonenkin vei itse poliittiset vieraansa saunaan! Löylyjen tuoma rentoutuminen toimii joskus paremmin viemään ihmistä vaivaavat estot, kuin kalja tai viina.

  Meininki saunan lauteilla ja terassilla oli muutenkin sinä viikonloppuna letkeä ja hilpeä. Vaikka keskustelu äityi välillä vakavaksi, ei siitä näkynyt jälkeäkään enää mökille palatessa. Mitä puhutaan tai tapahtuu saunassa, jää saunaan. Näin se on auttanut meitä suomalaisia etenemään elämässä hankalien aikojen jälkeen, keskustelemaan asioista jotka ovat tuntuneet vaikeilta ja ehkä myös näkemään asioita, joita ei ole saunan ulkopuolella edes suostunut näkemään. Sauna tekee suomalaisen mielen avoimeksi muille ja auttaa laskemaan kynnystä kokeilla uutta ja koskettaa tuntematonta. Olen melko varma, että ilman saunaa Suomi olisi vielä paljon synkempi ja pimeämpi paikka kuin mitä sen nyt väitetään olevan. Ilman saunassa istumista suomalaiset olisivat yksinäisempiä ja syrjäytyneempiä eivätkä läheskään yhtä hyvin lisääntyneitä. ;)

keskiviikko, 25. kesäkuu 2014

I'm falling in love with you, baby, I am.

Taas on jäänyt tämä kirjoittaminen (=ragettaminen) vähemmälle. Olin suorastaan yllättynyt viime yönä, kun vihdoin ehdin käymään täällä katsomassa rakkaan blogini tilannetta, että täällä on ollut jopa kävijöitä ja ehkä myös lukijoita. Toivottavasti te uudetkin tulokkaat olette pitäneet lukemastanne, ettekä ole säikähtäneet tätä liian pitkäksi venähtänyttä taukoani kirjoittamisessa! Blogin lopettaminen ei ole suunnitelmissa vielä pitkään aikaan. Olette tosiaan voineet kuvitella, että olen lopettanut tänne päivittäminen koska minulla on ollut alkanut mennä elämässä hyvin eikä löydy mitään kirjoitettavaa. TURHA LUULO. Ennemminkin kaikki meni entistä enemmän päin helvettiä, kunnes nyt kesän alkaessa ollaan taas päästy elämässä noususuhdanteeseen. Välillä oli niin pimeää, ettei voimia siitä kirjoittamiseenkaan löytynyt.

  Nyt on hyvä olla, ainakin suurimmilta osin päivän tunneista ja minuuteista. Onnistuin hoitamaan tavarani varastoon kesän ajaksi ja nyt minua odottaa ihana kämppä ensi syksyksi, kun koulut taas jatkuvat. Olen erinomaisesti onnistunut töihin palaamista kesän aikana, josta minulla on ollut myös vähän huono omatunto. Toisaalta olen ehtinyt humputella kaikkea muuta ja levätä kunnolla. Tieto ihanasta uudesta asunnosta kaupungin keskustassa on tuonut uutta toivoa ja uskoa tähän elämänvaiheeseen. Olen onnistunut uskomaan, että asioilla on tapana järjestyä. Kyllä universumi hoitaa.

  Toisaalta ei niin valoisaa, etteikö vähän varjoisaakin. Kesän alku on mennyt epätoivoisten ihastuksen tunteiden äärellä. Hyvä veto tulla kesäksi rentoutumaan paikkaan, missä muiden mieshuolien lisäksi vaanii tämä hyvä ystäväni, jonka vieressäkään en enää pysty istumaan normaalisti, eli ilman että käteni hikoavat, sydämeni tykyttää, kurkku kakoo ja sanat sammaltaa. Perus lemmenloukun merkit, tiedän kyllä. Jos olisi ollut kesän alussa enemmän vaihtoehtoja, mistä valita, että missä kesäni vietän niin olisin ehkä valinnut toisin.

Jess-normal.jpg

  Jokainen meistä naisista ja miehistä ovat kokeneet tämän. Ja jos ei ole kokenut vielä, niin varmasti tulee jossain vaiheessa kokemaan. "Voi ei miksi rakastuin juuri häneen? Oi miksi universumi sait minut rakastumaan tällaiseen mahdottomaan tapaukseen, mikä ei tule koskaan tapahtumaan?" Sama virsi joka kerta omalle peilikuvalle, kun tulen kotiin riennoista missä ystävänikin on ollut. Olo on pettynyt kun realiteetit katsovat minua vastaan peilistä. Ei tule onnistumaan, ei tule koskaan tapahtumaan. Ei sinulle, ei tämän ihmisen kanssa.

  Olen selviytynyt yllättävän hyvin eilisiltaan asti, jolloin menimme ystävien kanssa tanssimaan salsaa latintoiltaan. En itseasiassa välitä kertoa illasta tarkemmin, mitään kun ei sinäänsä tapahtunut. Minä vain olin jännittynyt värisevä pieru, joka epätoivoisesti yritti tanssia pylly hytkyen ja aivan toisen miehen kanssa. Oli minulla kyllä hauskaakin, en ole pitkään aikaan käynyt salsaamassa. Ihastuessa, ainakin minulle, käy aina vain niin että kaikki hauska tuntuu mitättömältä jos ihastuksen kohde ei huomaa sitä, että sinulla on hauskaa juuri hänen vuokseen.

  ONNEKSI (kyllä, onnistuin löytämään näistäkin tunteista positiivisen puolen vaikka henkeä ahdistaa) olen kuitenkin ihastunut ihanaan ihmiseen. En voi sanoa, että hän olisi väärä ihminen, kehen langeta, sillä hän on kaikella tapaa juuri oikea. Vaikka vastakaikua ei ole odotettavissa, voin olla onnellinen siitä että saan tuntea rakkautta ja olla sen ihmisen kanssa, keneen tunteeni kohdistuvat. Vaikka tämä on epätoivoista, niin silti jollain hyvin kierolla tavalla nämä tunteet ovat tuoneet minulle kesäkuun aikana paljon hyviä kokemuksia ja muistoja, joita muistelen luultavasti vielä vanhainkodissa. Sekin rakkaus, jolla on huono ajoitus ja joka kohdistuu mielestämme väärään henkilöön, on lahja. Rakkaus on aina erityisoikeus, mitä kaikki eivät saa tai onnistu kokemaan. Olen siis iloinen siitä, että rakastan vaikka välillä sattuukin. Se on sen arvoista.

tiistai, 13. toukokuu 2014

Miksi nykysuomalaiset eivät enää taistele?

Kyllähän se tiedetään, että tämä maailmamme on iso paikka ja että meitä on täällä moneksi. Kaikki tietävät, niin kuin myös minä, että me emme ole kaikki samanlaisia mutta maailma on niin iso paikka, että kyllä me kaikki tänne mahdutaan. Jokainen osaa ottaa ennakkoluulottomasti vastaan erilaiset ihmiset ja persoonat... -EIKU PERKELE, EIVÄTHÄN KAIKKI OSAAKAAN. Vaikka maailman luulisi olevan tarpeeksi iso paikka, niin minä en siltikään pysty ymmärtämään, että miten helvetissä tänne mahtuu näinkin paljon idiootteja. Sellaisia umpinaisissa tynnyreissä kasvaneita luupäitä, jotka eivät osaa tai välitä tai edes halua käyttää niitä nystyröitä, jotka sijaitsevat korviemme välissä ja joita aivoiksikin kutsutaan. Kun siellä tynnyrissä on opittu elämään pimeässä niin kyllä sen menon täytyy olla yhtä pimeää tynnyrin ulkopuolellakin.

  Harvinaisen hyvä esimerkki umpinaisesta ajattelusta on tällä hetkellä nähtävissä niin netissä, lehdissä kuin myös facebookin seinällä kun yksi ystävä kerrallaan julkaisee saman uutisen. Surullisen typerän hallinnon omistava itänaapurimme on päässyt viime aikoina loistamaan ajatuksillaan vähemmistöjen oikeuksista enemmän kuin kyseiset ajatukset ansaitsisivat. Itse en vain kykene ymmärtämään sitä, miten niin suuri maa kuin Venäjä onnistuu näkemään jonkun itävaltalaisen euroviisuvoittajan itselleen uhkana. Tai kenenkään sellaisen miehen, joka haluaa ja uskaltaa pukeutua naisten vaatteisiin. Tai naisen, joka haluaa suudella toista naista. Tosissaan tuntuu, että Putinilla ja muilla Venäjän päättäjillä on nousut pissi hattuun kun he luulevat voivansa käskeä omia kansalaisiaan ja muita maailman valtioita ajattelemaan niin kuin he itse haluavat. En edes halua pystyä ymmärtämään sitä, mitä kaikkea he ovat valmiita tekemään kitkeäkseen kaiken vähänkään erilaisen ja heidän mielestään etovan ja väärän ei pelkästään Venäjältä, vaan myös naapurimaista ja koko maailmasta. Se ei riitä, että heidän pitäisi puhdistaa oma maa "näistä kammotuksista", vaan Venäjän päättävien tahojen täytyy päästä tunkemaan nokkansa myös muiden maiden politiikkaan ja koko maailman ihmisoikeuksiin.

stupidity-normal.jpg

  Niinpä niin. Kyllähän minä tiesin, että tähän suureen maailmaamme mahtuu iso liuta kusipäitä, mutta en arvannut että ne olisivat näin kovia lisääntymään. Idiootit ja ajatusrajoitteiset ovat tässä maailmassa uusiutuva luonnonvara siinä missä sitä ovat myös räkä, ilmavaivat, hiukset ja epätoivottavat ajatukset. Se joka haluaa voi vielä sulkea Venäjän ja sen poliittiset kohellukset mielestään kun alkaa saada tarpeekseen, mutta haastavampaa on päästä eroon niistä aaseista joihin törmää jokapäiväisessä elämässä. Varsinkin koulu- ja työelämässä kulkiessa kerran jos toisenkin päivässä törmää näihin arjen ajattelemattomiin, joiden elämän tavoite on selvitä mahdollisimman vähällä toivoen, että joku ahkera tekee kaiken heidän puolestaan. Tehdyn työn määrä on suoraan verrannollinen opettajalta saatujen monisteiden ja töissä pakaralihaksilla istuttujen minuuttien määrään. Itse ei olla valmiita tekemään mitään oman onnellisuutensa eteen ja silti jaksetaan valittaa siitä, miten kaikki on mennyt mönkään eikä itselle koskaan tapahdu mitään hyvää. Ei suostuta näkemään sitä, että kaikki he, joille tapahtuu jotain hyvää OVAT MYÖS TEHNEET HELVETISTI TÖITÄ SEN ETEEN. Nähdään vain oma napa ja ajatukset pyörii sen ympärillä -aivan kuten venäjällä poliitikot suostuvat kuulemaan vain omat ajatuksensa ja yrittävät saada maailman sopeutumaan niihin vaikka väkisin.

  En voi saada Putinia ja hänen seuraajiaan muuttamaan mieltään, vaikka heidän tapansa ajatella kaivertaisi sieluuni minkä kokoisen kolon tahansa. Mikä näitä käsittämättömän typeriä, ajattelemattomia, itsekeskeisiä arkipäivän ihmisiä sitten oikein vaivaa? Jokin sellainen, mikä ei tosiaankaan vaivaa Venäjän päämiehiä ja mikä juuri on se ongelma: TAVALLINEN IHMINEN ON LAISKA. Johtoportaisiin pääsevät ahkerat ja tarpeeksi kunnianhimoiset, ovat heidän mielipiteensä sitten miten uskomattomia tahansa. Nykypäivänä kuka tahansa voi päästä poliittisen ravintoketjun yläpäähän jos on vain tarpeeksi tahtoa ja tekee töitä sen eteen. Demokratia on siitä typerä instituutio, että se antaa kansalaisten äänestää, vaikka heillä ei olisi mitään hajua siitä, että mille tai kelle he äänensä antavat. Kuka tahansa pääsee johtoasemaan tai julkisuuteen, jos osaa vain myydä itsensä tarpeeksi hyvin ja saa itsensä kuulostamaan uskottavalta. Ihmiset, jotka eivät viitsi ottaa asioista paremmin selvää, äänestävät ketä tahansa, joka kuulostaa hyvältä. He katsovat ohjelmia, missä julkisuuteen hinkuvat esiintyvät puolialasti ja huutavat törkeyksiä toisilleen saadakseen oman nimensä suomalaisten huulille. Tv -mainokset ja verbaalisesti lahjakkaat poliitikot vievät suomalaisia kuin pässiä narussa, eikä meistä suurin osa edes huomaa sitä. Auomme päätämme siitä miten typeriä nykyiset tv-ohjelmat ovat ja sitten katsomalla kyseisiä ohjelmia tilaamme televisioomme lisää samanlaisia. KUINKA TYPERÄ OLENTO IHMINEN VOI OLLA?

  Tavallinen Suomen kansalainen on erityisen lahjakas huomaamaan epäkohdat, jotka koskevat juuri häntä ja valittamaan kaikesta siitä, mikä on päin mäntyä. Kuitenkaan kukaan ei tunnu olevan valmis TEKEMÄÄN MITÄÄN ASIOIDEN ETEEN. Tämä piirre ei koske pelkästään politiikkaa vaan se näkyy ihan kaikkialla ihmisten arjessa: työpaikalla työtoverimme hoitavat hommansa huonosti mutta emme koskaan sano heille siitä mitään. Koulussa ne opiskelijat, jotka eivät koskaan tee itse mitään oppiakseen ovat useimmiten myös kovimpia valittamaan, etteivät ymmärrä mitään. Joka vaaleissa äänestämme tunnetuimmat kasvot päättämään asioistamme ja toteamme jälleen kerran, että pieleen meni tämäkin hallitus. Näemme ja kuulemme joka päivä järkyttävämpiä uutisia maailmalta, mutta silti ajatuksemme pyörivät vain itsessämme ja omassa elämässämme. Haluamme ja vaadimme muilta huomiota, mutta emme ole valmiita antamaan omaa aikaamme toisille. Odotamme kaiken tulevan valmiina eteemme ilman, että teemme itse asialle koskaan mitään.

  Tänään istuessani opistolla mietin, että MISSÄ ON NYKYSUOMALAISEN TAISTELUTAHTO? Viime vuosituhannella vielä ihmiset saattoivat pitää mellakan, protestoida, kirjoittaa mielipidekirjoituksia, huutaa ajatuksensa maailmalle televisiossa ja radiossa tai möläyttää suoraan päin toisen kasvoja, että mikä heidän mielestään tässä maailmassa mättää. Ihmiset tahtoivat asioita ja tekivät töitä niiden eteen. Ihmiset olivat valmiita taistelemaan sen eteen, mitä elämältään halusivat. Se oli jopa oletus, etteivät asiat muutu ellei niille tee jotain Ihmiset eivät ole koskaan lakanneet haluamasta asioita. Nykyään he ovat vain lakanneet taistelemasta. Tyydymme olemaan typeriä ja helposti ohjailtavissa, sillä silloin pääsemme itse helpommalla. Oletukseksi on tullut ajatus, että kyllä joku hoitaa asiat kuntoon vaikka se en olisi minä ja vaikka en edes aukaisisi suutaani ja kertoisi, että mikä on pielessä. KUKAAN EI OSAA LUKEA TOISEN AJATUKSIA. MUILLA EI OLE RÖNTGENKATSETTA, JOLLA HE NÄKISIVÄT PÄÄSI SISÄÄN. Karu totuus on se, että mikään tässä maailmassa ei koskaan tule muuttumaan, jos kukaan ei tee asioille mitään. Nimittäin jos et ole tyytyväinen elämääsi ja tilanteeseesi tällä hetkellä, niin voin antaa sinulle yhden pienen vinkin: VAIN SINÄ VOIT MUUTTAA OMAN TILANTEESI, EIKÄ KUKAAN MUU VOI TEHDÄ SITÄ PUOLESTASI. Tämä koskee myös asioita, jotka ärsyttävät sinua vaikka eivät varsinaisesti sinua koskisikaan.