Satunnaisesti työssäkäyvän opiskelijan herkkuillallinen: viimeinen nuudelipaketti, munakasta ja kylmää tonnikalaa suoraan purkista. Olen melko varma, että köyhä opiskelijaelämä kuuluu jokaisen perusihmisen elämään jotta hän oppisi arvostamaan pieniä ihania asioita elämässä. Nimittäin tavallinen munakaskin maistuu yllättävän hyvältä omalla parvekkeella auringon paisteessa nautiskeltuna.

  Köyhyys koittelee myös ihmisen luovuutta. Olen melko varma, että kehittävästi kohdattu köyhyys sen lisäksi, että kasvattaa meitä ihmisinä, myös tekee meistä älykkäämpiä. Täytyy oppia laskemaan budjettia ja pysymään siinä, keksimään hulluimmistakin aineksista maistuvia illallisia ja ennakoimaan tulevan kuun rahareikiä, joita ei ole vielä edes tapahtunut. Oppii korjaamaa vanhoja tavaroita uudelleen ja uudelleen ja olemaan hankkimatta uutta ennen kuin vanha on täysin hukassa. Oppii korjaamaan ihan mitä vaan. Oppii myös välttämään heräteostoksia kirpputoreilla ja vaatemyymälöiden alemyynneissä. Se on osa ihmisolennon itsenäistymisriittiä, mikä on alkanut murrosiän kapinasta ja jatkuu mielestäni siihen asti kunnes hän on aikuinen, jolla on oma talous, katto pään päällä ja muitakin nälkäisiä suita ruokittavana.

  Onkohan tämä nyt sitä positiviisita ajattelua? Tuoreimmat tutkimustulokset nimittäin kertovat, että köyhistä ihmisistä tulee yleensä tyhmiä, koska heillä ei ole varaa kaikenmaailman harrasteisiin ja tukitoimiin. En muista minkämaalaisia tutkimukset olivat, mutta kuulostaa amerikkalaiselta. Minua näissä tuloksissa häiritsee oletus, että ihmiset ovat alun alkaenkin tyhmiä (edes mainitsematta sitä, että miten näissä tutkimuksissa on määritetty itse älykkyys). Oletetaan, että sekä keskivertoa köyhemmästä tai tavanomaista rikkaammasta perheestä tullut ihminen on lähtökohdaltaan tyhmä. Sitten tämän ihmisen älykkyys, fiksuus ja filmaattisuus kasvaa sitä mukaa, miten varakas hän on. Oletetaan, että kun on rikas niin harrasteet ja mahdolliset maksulliset tukitoimet ovat tämän avain älykkyyteen. VAIKKA JOKA IKINEN PÄSSINPÄÄKIN TIETÄÄ ETTEI NÄIN OLE.

tyhmyys-normal.jpg

  Jos ihminen on oikeasti todellakin TYHMÄ, niin mielestäni hän voi kyllä kehittyä ihmisenä, mutta ei hänestä ilman aivojen rääkkäystä ja harjoittelua tule tyhmää fiksumpaa. Jos taas ihminen on älykäs, aivan sama millä mittapuulla häntä nimitetään älykkääksi, saattaa hänellä olla lahjoja, mutta on hän myös harjoittanut taitojaan. Ei lapsesta tule matikkaneroa ilman, että hän istuu perseellään penkkiin ja laskee laskuja. Jokainen taitava piirtäjä on tarttunut kerran ensimmäistä kertaa lyijykynään eikä sen jälki ole todellakaan ollut mitenkään ainutlaatuista.. Kuka tahansa voi alkaa poliitikoksi, jos osaa vain saada pahimmankin paskanjauhannan kuulostamaan vakuuttavalta. Ylipäätään jokaisesta meistä voi tulla nykyistä älykkäämpi, kunhan on valmis näkemään vaivaa. Maailman fiksuinkin ihminen voisi varmasti kehittää jotain itsessään.

  Ihminen käyttää ajattelemiseen vain 20% aivoistaan. Aivan naurettava määrä vai mitä? Freudin jäävuorenhuippu saa aivan uuden merkityksen. Älykkäätkään eivät vaikuta enää niin älykkäiltä. Mutta siinä on haastetta: jos yrittäisi toimia joka päivä niin, että käyttäisi mahdollisimman paljon aivojaan. Lopulta siihen ei tarvita paljoa: Kiinnitä päivän aikana huomiota ympäristöösi ja myös muihin ihmisiin, kuin itseesti. Muodosta mielipiteitä. Älä mieti pelkästään, että mitä, vaan myös miksi. Treenaa muistiasi erilaisilla ristisanoilla, sudokuilla, muistipeleillä, lukemalla romaania.... keinoja on varmaankin tuhansia.

  Köyhyys ei ole aina ihmisen valinnan varassa, mutta mielestäni älykkyys on. Ihminen voi olla älykkäämpi (vaikkei ehkä kaikkein suurin valopää) jos vain haluaa olla. Kenenkään meistä ei tarvitse jäädä tyhmäksi vain siksi, että muut ihmiset, perhe tai ystävät, olettavat meidän olevan sellaisia. Vaikka aina ei voi välähtää, niin aina voi pyrkiä entistä parempaan.