Tällä viikolla olen todellakin saanut nauttia hyvästä seurasta. Kolmena päivänä OLEN SAANUT TAVATA IHMISEN JA OIKEASTI VAIN KESKUSTELLA TÄMÄN KANSSA KOKO PÄIVÄN! Kyseessä on tuorein miestuttavuuteni, jota olen tapaillut tämän viikon aikana aika tiheään. En tiedä mikä minua hämmentää tässä eniten: se, että olen todella löytänyt ihmisen kenen kanssa voi keskustella asioista ilman nopeasti syttyvää väittelyä, vai se, että kyseessä on mies joka voisi olla vielä kiinnostunut minusta näiden keskusteluiden jälkeenkin? Olemme puhuneet ja kertoneet omia mielipiteitämme niin politiikasta, yhteiskuntarakenteista, tieteen nippelitiedoista, psykologiasta, uskonnoista.... nimeä vain aihe niin voin kertoa, mitä siitä puhuimme!

  Vaikka aina on ilo tavata oivallinen keskustelukumppani, on se samalla myös haikeaa. Surulliseksi se muuttuu silloin, kun lähtee tämän hyvän keskustelijan luota ja tulee takaisin todellisuuteen. Nimittäin harvassa ovat he, jotka osaavat todella keskustella ja puhua vaikeistakin asioista ilman, että se päättyy kovaan väittelyyn, toisen uupumiseen, turhaan toistoon tai yleiseen turhautumiseen. Enkä nyt tarkoita, etteikö väittely voisi olla hyvää keskustelua, tottakai voi. Väittelyissä vain usein, liian usein, unohtuu kuunteleminen. Ollaan niin innoissaan ja vakuuttuneita omasta mielipiteestä ja sitä tukevista mainioista itsekeksityistä argumenteista, että toisen kuunteleminen ja uuden tiedon vastaanottaminen toiselta keskuteluosapuolelta unohtuvat kokonaan. HYVÄÄN KESKUSTELUUN KUULUU NIIN SUUNSA AUKAISEMISTA KUIN MYÖS TOISEN OSAPUOLEN KUUNTELEMISTA.

  Mielestäni ihminen ei ole hyvä keskustelija, jos hän ei osaa pitää korviaan auki ja olla avoin myös uusille ideoille ja mielipiteille. Koskaan kaikki eivät ole samaa mieltä eivätkä myöskään tule olemaan, ja siihen on erittäin hyvä syy. Kaikki me tulemme eri lähtökohdista ja olemme eläneet erilaisten tapojen ja uskomusten ympäröiminä. Miten voisit kutsua itseäsi hyväksi keskutelijaksi, jos et ole valmis kuuntelemaan toista tai ole valmis edes yrittämään ymmärtää niitä lähtökohtia, miksi toinen ihminen on eri mieltä kuin sinä? Miten käymänne keskustelu voisi tuoda sinulle enemmän, kuin jos sinä kuuntelet toista? Et sinä ainakaan siitä viisastu, jos olet itse vain koko ajan äänessä ja toistat itsellesi niitä samoja vanhoja kommentteja mitkä sanot jokaiselle, joka sinun kanssasi keskusteluun ryhtyy. 

  Koska eikö juuri se ole hyvän keskustelun tavoite? Laajentaa ihmisten ajatusmaailmaa, oppia uutta, mahdollisesti vahvistaa omaa näkemystään tai myöntää, että toinenkin on omalla tavallaan oikeassa. Ihminen, joka on muiden mielestä hyvä keskustelija, vaikuttaa usein samalla myös muuten fiksulta ja filmaattiselta henkilöltä. Hyvä keskutelija tarvitsee nimittäin sananlahjojen lisäksi tietoa ja analysointikykyä vaikuttaakseen yhtään niin älykkäältä, kuin haluaisi. Useinkin ne ihmiset, jotka ajattelevat olevansa fiksuja ja viisaita tai toivovat toisten ajattelevan, että he ovat sitä, eivät edes osaa perustella omia väitteitään ja mielipiteitään. Se, jos mikä, on surullista katsottavaa, kun suomalainen tavallinen ihminen ei osaa perustella omaa argumenttiaan muuten kuin "No silti." tai "Öhm, no en mä tiiä. Meille vaan aina opetettiin niin." tai "No mun kaveri tietää tosi paljon näistä asioista, ja se oli sitä mieltä." EHKÄ SE SINUN KAVERISIKAAN EI OLE OSANNUT PERUSTELLA KANTAANSA TARPEEKSI HYVIN KUN ET OSAA SILTÄ NIITÄ ARGUMENTTEJAKIN KOPIOIDA.

World War Two Poster

  Nykyajan ihmiset eivät tunnu olevan enää todella kiinnostuneita tästä maailmasta, missä elävät tai siitä, millaisen jäljen he tänne jättävät. En nyt ala tähän selostamaan, kuinka meidän sukupolvemme, surullista kyllä, on vastuussa tulevien lastenlastemme ja heidän lasten Maasta. Koska ihmisiä ei kiinnosta, eivät he tutki asiaa ja näin ollen ei tiedetä asioihin liittyviä seikkoja ja eri osapuolten (usein viisaampien) kannanottoja. Silti, KUMMA KYLLÄ, ihmmiset ovat edelleen yhtä innokkaita kertomaan oman mielipiteensä asiasta kuin asiasta! Mutta miten päteviltä heidän mielipiteensä mahtavatkaan kuulostaa, kun ei olla perehdytty keskustelun aiheeseen kunnolla . HALUAISITKO SINÄ OLLA SE, JOKA HETI SUUNSA AUKAISTUAAN KUULOSTAA IDIOOTILTA? NYKYNUORETKIN HOI! Siksi teille opetetaan siellä lukiossa väittelyn jaloa taitoa, että te osaisitte perustella oman kantanne paremmin kuin nämä ääliöt!

  Et varmasti ajattelevasi olevasi yksi heistä (idiooteista), mutta mitä luultavimmin silti kuulut heihin. Ajattelemattomiin ihmisiin, jotka kuitenkin ilmiömäisen mielikuvituksensa avulla kuvittelevat ajattelevansa hyvinkin paljon. Mutta kuka todellisuudessa on rakentanut ne ajatuksesi ja mielikuviesi rakenteet, joita mietit juuri nytkin? Oletko se SINÄ joka ajattelet vai uskotko täysin kaiken sen, mitä ulkopuolelta sinulle sanotaan? Tutkimusten mukaan nuoret ja aikuisetkin uskovat useimmiten kyseenalaistamatta erilaisia auktoriteetteja, kuten lääkäriä, poliisia ja poliitikkoja. Kun paketti on tarpeeksi hieno ja pramea, uskoo nykyihminen mitä vaan kyseenalaistamatta mitään. Muita vähän kyseenalaistettuja tietolähteitä ovat mm. ystävät, vanhemmat sekä (oivoi!) internetti.

  Tietolähteiden analysointikyvyttömyys on useiden keskustelijoiden huonon tai olemattoman argumentoinnin takana. Ei ajatella loppuun eikä pohdita asioita kirjoitusten, kuten artikkeleiden ja blogitekstien, takana. Sitten ihmiset ihmettelevät, miksi heitä pidetään typerinä olentoina, kun he eivät osaa edes ajatella itse eivätkä löydä sopivia perusteluja vähämerkityksellisimmillekään mielipiteille. EHKÄ KUULOSTAA SILTÄ, ETTÄ VAADIN NYKYIHMISELTÄ PALJON, MUTTA OMASTA MIELESTÄNI EN VAADI. Analysointi ja omien ajatusten herättäminen lukiessa ja keskustellessa toisen kanssa on erittäin helppoa! Ei tarvitse kuin muistaa aivan nämä peruskysymykset, joita on käyty läpi jo toisella luokalla: MIKSI tämä ihminen sanoo näin? KUKA sanoo näin? MITÄ hän todellisuudessa haluaa sanoa? KUINKA hän sanoo sen? MISSÄ hän sanoo sen ja miksi siellä?

  Itseltään ja muilta kyseleminen on ihmiselle luonteenomaista ihmettelyä, maailman tutkimista. Ihminen etsii luonnostaan tietoa asioista, mitkä häntä kiinnostavat. Poliitikko tutkii aamuisin uutisista uusimmat kannanotot ja politiikassa pinnalla olevat asiat. Kaupan kassan työntekijä tutkii lehdestä viikonlopun alennukset, hoitaja vanhusten hoitoa voivottelevat uutiset ja teinityttö lukee lehdestä useimmiten pelkät sarjakuvat. Todellinen haaste ihmismielelle on lukea siitä, mikä ei oikeastaan kiinnosta. Lukea urheilusivut, vaikkei olisi seurannutkaan kilpailuja teeveestä. Kannattaisi ehkä minunkin joskus ajautua enemmän keskutelemaan näiden "idioottien" kanssa. Koska kuinka kukaan idiootti voisi koskaan järkiintyä, jos kukaan meistä "viisaammista" ei lähde hänen kanssaan keskustelemaan ja väittelemään?