Vaikeinta on aina aloittaminen. Uuden blogin aukaiseminen ja ensimmäisen tekstin kirjoittaminen tuntuvat aina yhtä pahalta, toivottamalta ja siltä, kuin jotain pyhää loukattaisiin nyt. Siltä se tuntuu, mutta en ole varma miksi tuntuu siltä kuin olisin hajottamassa tabuja. Mitkä pyhyyden rajat tässä rikkoutuvat? Omien salaisuuksien rajat, mitkä huojuvat kun omia henkilökohtaisuuksia aletaan huutelemaan maailmalle netissä? Tai oman ajatusmaailman mureneminen, kun netti”ystävät” tulevat huutelemaan viisauksiaan kommentteihin tai eivät kommentoi lainkaan? Voihan se olla, että ihminen pettyy siihen kun ei pysty enää pitämään blogiaan pitemmän päälle, jolloin uuden perustaminen tuntuu turhauttavalta.

 

  Jostain syystä jokainen blogin aloitusteksti, jonka olen koskaan lukenut (mukaan lukien omani) ovat vaikuttaneet teeskennellyiltä. Tehdään oma tyyliblogi, jonka ensimmäinen teksti kertoo siitä millainen olet. On yksityiskohtaistet haastattelut perheestä, elämästä, mielipiteistä ja parisuhdestatuksesta. Kuitenkin kaikki loput päivitykset blogin hautajaispäivään asti käsittelevät sitä, minkä värisen Gina Tricot -topin kirjoittaja laittoi sinä päivänä päälle yläkouluun. Jos hän on menossa yliopistoon, joudun yleensä sulkemaan selaimen koska en kestä enää sitä murheen määrää. Vähän niin kuin Heikoin lenkki- elokuvassa, jota en pysty katsomaan koskaan loppuun koska säälin päähenkilöä niin paljon kun hän kusee koko elämänsä päälle. Oikeastaan ainoa muotiblogiksi kutsuttavissa oleva julkaisu, mitä olen pystynyt lukemaan on erään ystäväni, joka opiskelee muotisuunnittelua Helsingissä. Siinäkin on osasyynä se, että ainakin yritämme olla kavereita.

 

 

  Kaikkein hauskimpia ovat ne blogit, missä ensimmäinen postaus on jäänyt myös sen viimeiseksi. Yksinäiset haastattelut, surkutteluviestit ja humoristiset kertomukset kirjoittamisen arvoisesta elämästä. Teksti vuodelta 2008, mikä ei tule koskaan saamaan jatkoa. Nettisivut, jotka ovat unohtuneet ihmeelliseen bittiavaruuteen vain hämmentämään blogilistan selaajia. Itse voin onneksi todeta aina ainakin yrittäneeni poistaa vanhojen blogieni ruumiit pois avaruudesta, mutta ymmärrän myös sen ettei se aina onnistu. Tälläkin hetkellä etsin yhden blogini salasanaa, toisen tunnuksia ja kolmannen nettiosoitetta. Aina ei siis voi onnistua?

 

  Tarkoitukseni ei ole kuulostaa mahdollisimman nasevalta ja itseironisen ilkeältä. Pelkään jopa, että oikeasti saatan olla sellainen, sillä todella ajattelen näin. Ihmeellisen monet asiat ärsyttävät minua päivittäin, vaikka olen ystävieni kesken tunnettu naiivi optimisti. Viimeaikoina tämä tieto on alkanut tuntua jo vuosia sitten vanhentuneelta. Olen todennut muuttuneeni realistiksi ja hyvin skeptiseksi sellaiseksi. Toivoni on vielä tallella, vaikka uskoni on hutera. Mutta jos oikein miettii, niin minähän olen todella positiivinen ihminen kun olen vielä pystyssä! Heikompi olisi jo luovuttanut, vaikka itse sanonkin.

 

  Aloitan tämän blogin anonyymisti mielestäni hyvin perustein. Haluan puhua suuni puhtaaksi. Olen väsynyt miettimään kirjoittaessani, mitä tekstiä lukevat ystäväni mahtavat ajatella. Mitä voin sanoa ja mistä en voi kertoa, ettei kukaan loukkaantuisi ja saisi kuningasluokan syytä esittää minulle draamakuningatarta. Tervetuloa jonoon! Halusin jotain, mikä muistuttaa jotain sellaista kuin paskanjauhanta päiväkirjaa. Purkaa ajatuksiani, yleensä niitä kamalimpia, jonnekin, mistä joku näkee ne jos haluaa nähdä. Lisäksi tämä ikuinen klisee: haluan harjoittaa hyvää kirjoittamistani niin, ettei se kuole koulun penkille kaikkien raporttien alle. Tämä on myös viimeinen toivoni siitä, että säilytän järkeni tässä hullussa maailmassa, missä elän.

 

Ps. Varoituksen sananen. Kirjoitan olettaen, että lukija ei ole tyhmä. En näe syytä selvittää jokaista pikkuista yksityiskohtaa vaan oletan, että lukia osaa itsekin yhdistää asioita toisiinsa ja näin seurata mukana tekstissä. Ja koska kirjoitan anonyymina enkä halua paljastaa liikaa itsestäni kunnianloukkaussyytteen pelossa, niin jätän joitoin asioita kertomatta myös tarkoituksella. Jos koet haluavasi nähdä kuvia siitä mitä syön tai puen päälleni niin voit laittaa tämän ikkunan kiinni saman tien! Jos haluat lukea jotain, mikä mahdollisesti herättää sinulla ajatuksia ja mielipiteitä, niin pysy ihmeessä mukana!

 

Pps. Koitan kyllä jatkossa olla positiivisempi.