Yleensä minun ei tarvitse kerjätä ihmisiltä huomiota, sillä saan sitä pelkällä tavallani puhua ja töppäyksilläni muutenkin. Olen tottunut saamaan huomion ja olemaan sen keskipisteessä. Sen voisi kuvitella olevan mukavaa ja onhan se hivelevää, kun minut huomataan. Olen kuitenkin huomannut sen olevan myös heikkouteni ja vihaan itsessäni sitä, miten joskus jos en muuten saa mielestäni tarpeeksi huomiota, on minulla tarve hakea sitä sitten muuten.

  Vaikka juoruan ystävilleni baari-illan tapahtumista siihen sävyyn, että voi olisipa ihanaa jos elämä ei olisi aina sellaista draamaa, niin silti salaa nautin ihmissuhdesotkuista ja pienestä draamasta. Tietenkin vastaani tulee myös niitä päiviä ja aamuja, kun haluaisin vain jäädä potemaan ihmissuhdekrapulaani sänkyyn peiton alle maailmalta piiloon. Mutta useimmiten tilanteissa, missä en olekaan ensimmäinen tyttöporukassa, kenet huomataan tai jos en saa kiinnostuneita katseita tai ystävistäni joku muu on huomion keskiössä, niin yritän tavoitella valokeilaa itseeni muuten. Eikä nyt saa ymmärtää tilannetta väärin. Haluan, että minut huomataan, mutta haluan että se tapahtuu hyvässä valossa enkä tee pelkän huomion vuoksi mitä vain. Sitä paitsi olen todennut, että joskus se, ettei tee mitään, juuri kerääkin ne katseet.

  Olen tällä hetkellä viikon reissulla ja pitkästä aikaa käymässä kotikaupungissani (tai yhdessä niistä). Oltuani yli kuukauden kiireinen juosten koulun ja töiden välillä on muu sosiaalinen elämäni ja baareissa käyminen jäänyt hyvin vähälle. Joten nyt, kun pääsin käymään kotipuolessa ja saanut nähdä ystäviäni ja kuppiloissa myös muita vanhoja tuttuja, on myös huomionkaipuuni herännyt uudelleen henkiin. Viime reissulla entiset miestuttavat yrittivät taas saada ajatuksistani selkoa ja saartoivat minua baarireissuilla. Nyt ei mitään. Ei mitään.

  Tuntuu typerältä myöntää haluavansa tällaista huomiota, mutta rehellisesti luulen, että se vaivaa useampaakin meistä naisista. Kun on tottunut tietynlaiseen huomionsaantiin, niin sitten kun sitä olettaa että pääsee valokeilaan taas eikä pääsekään, tuntee olevansa uudella tavalla hukassa. Mikä onkaan se minun paikka? Vielä typeremmältä se tuntuu kun huomaa itsessään sen kuinka paljon muut vaikuttavat siihen, miten näkee itsensä ja elämänsä eritavalla. Ehkä jos opintojeni ohella ehtisin käydä enemmän viihteellä ja nähdä muita ihmisiä, ei näillä reissuilla huomiontarve ja sosiaalinen elämä korostuisi niin paljon.

  Kosketin pohjaa kun ajoin pyörällä vielä hyvässä nousussa kotiin aamuyöstä. Olin ollut koko illan yllättävässä naisseurassa ihmisten kanssa, joiden kanssa en ole koskaan ollut viettämässä iltaa eikä se ollut ollut nytkään suunnitelma. Ilta oli ollut upea ja hauska, olimme tanssineet pilkkuun ja juoneet useammassa eri kapakassa nauraen yhteiselle illallemme, mikä oli kaikkien meidän mielestä ihmeellinen sattuma. Kuitenkin sitten erottuani tytöistä ja lähdettyäni ajamaan jäin miettimään vain tällaisia säälittäviä ajatuksia, kuin "Olisin niin halunnut nähdä Ollin tänä iltana." ja "Minulla on niin ikävä sitäkin kusipää Hannua, joka aina esittää niin vaikeastitavoiteltavaa." Päästyäni kotipihaan istuin melko kauan naapurin keinussa ja pohdin näitä asioita. Ihan vain sen takia, etten ollut nähnyt ketään näistä vanhoista (useimmiten idiooteista) tutuistani joita näen melkein aina täällä käydessäni, säälin siinä hetkessä itseäni ja olemassaoloani.

  Sitten siinä keinussa heräsin ajatuksiini. Totesin, kuinka typerä huomionkipeä lehmä olen. Minulla oli ollut upea ilta uusien naisystävieni kanssa ja illan päätteeksi jään ulos kylmyyteen yksin istumaan ja märehtimään sitä, kuinka kukaan mies ei ollut jutellut minulle tai en ollut nähnyt jotakuta entisistäni, jotka kaikki olen haukkunut ainakin kymmenen kertaa ja aina syystä. Mietin, että milloin minusta tuli tällainen ihminen? Joka ei tyydy mihinkään, hauskankin illan jälkeen olisi halunnut enemmän, kääntää akkaillat miesten metsästykseksi ja märehtii itsesäälissä kun joku mies ei katso häntä koko illan aikana lainkaan. HEI HALOO IDIOOTTI, RYHDISTÄYDY. LAITA ASIAT TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN JA NAUTI KUN SINULLA ON OLLUT HAUSKAA. Keskity siihen, mitä sinulla on, äläkä mieti sitä sinulla ei ole ja pyöri turhaan säälin oravanpyörässä, kadehdi muita. Nauti olostasi kun sinulla on elämässäsi jotain, mistä pitää kiinni ja minkä vuoksi juhlia koko yön yli.